Haukiputaan monttu

Vesimiesten sivuilta löysin ajo-ohjeet haukiputaan montulle, jonka kiipeilymahdollisuuksia joku kehotti kokeilemaan keskustelupalstalla. Ajo-ohjeet olivat selkeät; Ajelin Oulusta moottoritietä ylöspäin ja nousin haukiputaan rampista ylös. Rampista käännyin oikealle ja ajelin niin pitkään suoraan, kunnes tuli risteys Ukonkaivos. Risteyksen ohitettuani noin sadan metrin päässä tuli oikealle puolen pieni metsätie, jossa luki työmaa-ajo sallittu. Metsätietä riitti noin 500m kunnes saavuin soranottoalueelle.

Soranottoalueen läpi pääsi oikean reunan kautta ja sitä pitkin pääsikin sitten montun varteen. Tie oli huonossa kunnossa, joka toi jännitystä reissuun. Autokin pysähtyi kerran keskelle soralammikkoa, mutta uskollisesti vastapesty autoni jaksoi painaa perille saakka.

Paikka oli hieno, mutta varsinaisia riemunkiljauksia minulta ei päässyt. Näin siellä kolme mahdollista kiipeilykalliota, joihin päätin tutustua lähemmin. Kallio, joka ensimmäisenä tuli vastaan päätyikin olemaan ainoa seinä, jota pystyi turvallisesti kiipeämään. Kahden muun seinämän alla oli kiviä, joten tippuminen olisi ollut varsin kivuliasta. Kaikki seinät olivat noin 3-3,5m korkeita.

Kokeilin paria eri reittiä kalliolla, mutta varsinaiset kicksit jäivät saamatta. Kalliot olivat liian rikkonaisia eivätkä ne paikat, joita pystyi kiipeämään, olleet vaativia. Terävistä kivistä ei niinkään tarvinnut olla huolissaan, Ouluntullin Nesteen takana oleva kalliomonttu tarjoaa terävämmät kivet. Reissu olikin pettymys.

Kävin vielä snorklaamassa montulla, eikä ihme, jos paikka on sukeltajien suosiossa. Vesi on kirkasta sekä siellä on syvää. Kaloja vedessä ei ollut, joten katseltavaksi jää ihmisten jättämät ”aarteet”.

Pakkasin kamat ja ammuin oikopäätä Ouluntulliin. Kokeilin mennä toista reittiä sora-alueelta pois, mutta ajeltuani 200m oli tie laitettu poikki. Siitä sitten pakilla takaisin, kädet ristiin, kaasu pohjaan ja kohti mutalammikoita. Auto kesti ja pääsin reissusta ehjänä. Ouluntullissa otin autolle pikapesun ja kun kiipeilykengät olivat mukana, piti niille saada käyttöä. Kokeilinkin yhtä uutta reittiä, joka oli huomattavasti haastavampi kuin aikaisemmat. Nyt mukaan tuli jo vähän miinusasteita.

Pääsin reitin ylös ja tunne oli mahtava. Nyt pitäisi sitten keksiä mistä lähtisi etsimään seuraavaa paikkaa…

Jätä kommentti